Voittaminen, häviäminen, pelko, viha, itsekuri, empatia. Nämä kaikki ovat tunne-elämän ja vuorovaikutuksen taitoja, jotka opitaan jo lapsuuden leikeissä ja joita käytetään läpi elämän.
Lapsi käsittelee leikin avulla tapahtumia ja tunteita. Leikkiminen myös ruokkii luovuutta, jota tarvitaan aina kun virittäydytään toisen ihmisen mieleen. Tämä luo yhteyttä ihmisten välille.
– Sosioemotionaaliset taidot alkavat kehittyä välittömästi vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Leikki ja leikkisyys taas tuottavat läheisyyden kokemuksia, sanoo psykologi Leea Mattila.
Vastakaikua saaneesta vauvasta kasvaa luottavainen aikuinen
Leikki tekee sosiaalisen maailman pelisäännöt näkyviksi, sillä se on usein sidoksissa muihin ihmisiin – vanhempiin tai toisiin lapsiin. Kaikki kanssakäyminen perustuu näihin oppeihin.
Tunne- ja vuorovaikutustaitoja kehitetään läpi elämän, ja lapsena opitut taidot tulevat käyttöön myös aikuisena. Sosiaalisia taitoja ja tunneälyä peräänkuulutetaan esimerkiksi työelämässä.
– Sosioemotionaaliset taidot vaikuttavat aikuisena erittäin paljon, sillä lapsena opitut ja sisäistetyt vuorovaikutusmallit toistuvat aikuiselämän ihmissuhteissa, Mattila kertoo.
Samalla Mattila vakuuttaa, että sosiaalisia kokemuksia voi onneksi saada missä elämänvaiheessa tahansa, jos ne ovat lapsena jääneet väliin. Lapsuuden kokemukset ovat kuitenkin keskeisiä.
Esimerkiksi itsetunto ja halukkuus tutkia maailmaa pohjautuvat vauvana rakennettuun perusluottamukseen, joka muodostuu kun ihminen saa vastakaikua tunneilmauksiinsa.
Entä jos lapsi leikkii mieluiten yksin?
Jokaisella lapsella on omat suosikkileikkinsä, joiden lumoissa vietetään pitkiäkin aikoja. Jos lapsi leikkii yksin, saattavat vanhemmat kuitenkin huolestua ja pohtia tämän motiiveja.
– Yksin leikkimisestä ei pidä aina sen kummemmin huolestua, mutta kannattaa tutkia, ettei taustalla ole syrjään jättäminen tai kiusatuksi tulemisen kokemus, josta lapsi ei uskalla kertoa.
Toisaalta yksin leikkiminen voi olla hyödyllistä tunne-elämän kehitykselle. Leikkiessään itsenäisesti lapsi vahvistaa uskoa omiin taitoihinsa ja kehittää esimerkiksi mielikuvitustaan.
Yhtenä yksin leikkimisen osa-alueena Mattila nostaa esiin pelailun, joka voi imaista mukaansa.
– Jos yksin pelailu hallitsee lapsen arkea ja rajoittaa vaikkapa pihaleikkeihin lähtöä, on aikuisen tehtävä auttaa ja asettaa rajat lapsen pelaamiselle, jotta mieleen voisi taas mahtua muutakin.
Yhä useammat lapset harjoittelevat tunnesäätelyä pelien ääressä
Digipelaamisella on keskeinen rooli lasten ja nuorten maailmassa. Pelaaminen voi olla monelle lapselle ajanvietteen lisäksi harrastus, johon suhtaudutaan vakavasti tai siinä jopa kilpaillaan.
– Monissa digipeleissäkin on sosiaalista vuorovaikutusta, mikä on kiva. Kuitenkin useimmat pelit perustuvat oman hyödyn tavoitteluun ja peleissä voi olla myös kiusaamista, Mattila pohtii.
Digipelit herättävät paljon voimakkaita tunteita kuten voitonriemua, pettymystä tai kateutta. Lapsi voi pyrkiä niiden avulla tunnesäätelyyn, siis mennä esimerkiksi tylsyyttä kokiessaan etsimään jännitystä pelistä. Tämä voi olla sosioemotionaaliselle kehitykselle haitallista.
– Silloin lapsi saattaa myös jäädä pelissä yksin voimakkaiden tunteiden kanssa, Mattila sanoo.
Kun lapsi harrastaa digipelaamista, aikuiset eivät ole aina mukana tunnesäätelyn kehityksen kannalta tärkeissä hetkissä. Lapsi voi kokea suuria tunteita, jotka menevät aikuiselta ohi. Tämän hetkisen ymmärryksen valossa tunnesäätely kehittyy vain suhteessa toiseen ihmiseen, tunteita jakamalla ja toista kannattelemalla.
Lapsen leikit voivat paljastaa, miten hän kokee maailman
Leikki kertoo myös, millaisena lapsi näkee ympäröivän maailman. Lapset tarkkailevat aikuisten käytöstä ja siirtävät esimerkiksi nukkeleikkeihin kokemaansa hoivanpitoa ja hellyyden ilmaisua.
– On siis tärkeää näyttää lapselle omalla käytöksellään, miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Aikuisten lisäksi lapsi jäljittelee muita lapsia ja oppii heiltä sosiaalisia taitoja, Mattila sanoo.
Sosioemotionaalisten taitojen kannalta olisi tärkeää, että lapsi leikkii eri tilanteissa ja myös eri-ikäisten lasten kanssa. Näin opitaan itsekuria ja tarkoituksenmukaista itseilmaisua.
Vuorovaikutusleikit ovat omiaan kehittämään näitä taitoja: Mattila suosittelee roolileikkejä, mutta myös hippaa, kukkuu-leikkiä ja peiliä. Eikä yhdessä lukemista pidä unohtaa.
– Varhaiskasvatuksen professorin Mirjam Kallandin mukaan kuvakirjojen katseleminen ja yhdessä vanhemman kanssa lukeminen kehittävät lapsen empatiataitoja, Mattila kertoo.
Leikki kehittää myös muita taitoja. Lue, miten leikki vaikuttaa kognitiivisiin taitoihin ja motorisiin taitoihin.