Kaisaa jännittää aamuisin ennen päiväkotiin menoa. Miroa jomottaa vatsasta ennen koulun alkua. Heitä yhdistää sama pelko: jäänkö tänäänkin yksin?
Kaisa ja Miro ovat keksittyjä nimiä, mutta suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa heidän kohtalotovereitaan on paljon – valitettavasti. Yleisin kiusaamisen muoto on yhden tai useamman ikätoverin sulkeminen ryhmän ulkopuolelle. Kasvatustieteen tohtori Laura Repo kutsuukin kiusaamista ryhmäilmiöksi.
– Kaikki yhdessä tekeminen, joka vahvistaa ryhmän koheesiota ehkäisee kiusaamista. Leikkiminen, laulaminen, retkeily, leirikoulut, liikunta ja mikä vain yhteinen puuhailu estää negatiivisen vuorovaikutuksen syntymistä ryhmässä, Repo sanoo.
Jos ryhmään kuulumisen merkitystä on korostettu lapsille paljon, voi ulkopuolelle jääminen tuntua entistä pahemmalta. Kaikilla muilla on hauskaa, mutta minä olen ulkopuolella.
– Jokaisen lapsen pitäisi saada ihan oikeasti tuntea, että kuuluu porukkaan. Aikuisten vastuu on tässä suuri. Päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi lisätä huomattavasti aikuisten osallistumista leikkiin ja muuhun yhdessä tekemiseen.
Taitava aikuinen osaa pitää huolta ryhmädynamiikasta ja ohjata leikkiä siten, että ketään ei suljeta ilonpidosta pois. Helppoa se ei ole.
– Jos aikuinen käskee, että Ville pitää ottaa leikkiin mukaan, lapset usein tottelevat, mutta Ville saa roolin, jossa hän ei voi olla oikeasti leikissä mukana. Ville saatetaan määrätä toiseen huoneeseen tai hänet komennetaan ulos ja sanotaan, että et saa tulla sisälle, Repo kuvaa.
Parempi tulos syntyy, kun aikuinen sukeltaa lasten leikkiin mukaan.
– Leikki etenee lasten ehdoilla ja roolitus on lasten tekemä. Aikuinen on tasavertaisena leikkijänä mukana. Hän voi kuitenkin ohjata leikkiä: ”nyt tarvitaan traktorinkuljettajaa, se voisi olla vaikka Ville”. Yleensä lapset tykkäävät, kun aikuinen heittäytyy leikkiin. Samalla hän voi rikastuttaa leikkiä siten, että kaikki pääsevät mukaan.
Laura Repo haluaa ravistella erityisesti aikuisten asenteita, sillä ne heijastuvat lapsiin. Monissa kodeissa sanotaan, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Repo on eri mieltä.
– Miksi lapsia ei opeteta siihen, että kaikki on otettava leikkiin mukaan? Myös me aikuiset tulemme työpaikoilla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Ihan samalla tavalla jokainen lapsi voi olla ystävällinen toiselle lapselle.
Lisätietoa: Laura Repo: Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy, PS-Kustannus, 2015