Viisivuotias poika toivoo lahjaksi nukkea. Asiantuntija kertoo, miten vanhemman pitäisi suhtautua.
”Kun olin viisivuotias, rakastin sinipunaista kuorma-autoani. Kiinnitin siihen narun, lastasin sen lavalle muita leluja ja vedin autoa perässäni. Lastaus ja ajelu, lastaus ja ajelu. Se oli lempileikkini, jota toistin lukemattomia kertoja. Kukaan ei onneksi kummastellut touhujani, vaikka olinkin TYTTÖ, jonka nuket lojuivat koskemattomina nurkassa. Olen vanhemmilleni kiitollinen siitä, että he antoivat minun valita vapaasti leikkini ja kiinnostuksen kohteeni. Aion toimia samoin omien lasteni kanssa.”
Näin kertoo kolmekymppinen nainen. Hänen kokemuksensa voi varmasti jakaa aika moni. Aina on ollut autotyttöjä ja nukkepoikia. Silti olemme yhä varsin tiukasti stereotypioiden vankeja. Tytöille ostetaan lähes poikkeuksetta niin sanottuja tyttöjen leluja ja pojille heille suunnattuja leikkikaluja. Lelulahjat ovat ihan oma lukunsa. Harvalle tulee edes mieleen ostaa naapurin Villelle pehmolelua tai päiväkotikaveri Kaisalle neppisautoa.
Maailma muuttuu vähitellen
Yliopistonlehtori Outi Ylitapio-Mäntylä Lapin yliopistosta on tutkinut kasvatuksen sukupuolistavia käytäntöjä. Hän sanoo, että esimerkiksi päiväkotien leikkiin ohjaus on vähitellen muuttumassa.
– Varhaiskasvatuksen henkilöstölle on ollut tarjolla sukupuolisensitiivinen kasvatus -koulutusta ympäri Suomen. Muutos tarvitsee tiedostavia ja avarakatseisia opettajia ja kasvattajia. Olin juuri tutkijavaihdossa Ruotsissa ja keskustelin sikäläisen kollegan kanssa Suomen ja Ruotsin tilanteesta sukupuolisensitiivisen kasvatuksen suhteen. Ruotsissa näistä asioista keskustellaan arjessa paljon enemmän kuin Suomessa. Molemmissa maissa on kuitenkin sukupuolisensitiivisiä päiväkoteja, joissa kiinnitetään kaikissa arjen käytännöissä huomiota tasavertaiseen kohteluun.
Anna lapsen valita
Entäpä mitä hyvää on siinä, että lapselle tarjotaan ”sekä poikien että tyttöjen” leluja?
– Silloin kaikilla lapsilla on sukupuolesta riippumatta mahdollisuus leikkiä haluamiaan leikkejä. Kaikilla tulee myös olla yhtäläiset mahdollisuudet toimia siten, että sukupuoli ei rajaa näitä mahdollisuuksia, Ylitapio-Mäntylä sanoo.
Miten vanhemman pitäisi toimia, jos viisivuotias poika toivoo lahjaksi nukkea?
– Jos olisin pojan äiti, ostaisin hänelle nuken. Myös pojat haluavat hoivata ja osoittaa tunteitaan. Hekin haluavat kokea hoivaamisen kautta läheisyyttä. Hellyys, välittäminen ja erilaisten tunteiden osoittaminen täytyy olla kaikille lapsille mahdollista.
Aikuista voi pelottaa
Ylitapio-Mäntylä ymmärtää aikuisen huolen, jos oma lapsi ei leiki tuttujen stereotypioiden mukaisesti.
– Aikuinen saattaa ajatella, että jos lapsi ei leiki sukupuolelleen tyypillisiä leikkejä, hän saattaa joutua kiusatuksi. Yhteiskunnassamme on edelleen vahvaa luokittelua sukupuolen suhteen, ja lapsen toisin toimiminen voi olla aikuisille pelottavaa ja hämmentävää. Onneksi näistä asioista puhutaan tällä hetkellä mediassa yhä enemmän. On myös vanhempia, jotka kertovat prinsessapojasta, joka välillä leikkii prinsessamekko päällä ja välillä tekee rakennustöitä sahaten ja naulaten.