Miten lapset oikeastaan oppivat leikkimään? Kaiken takana on kiinnostus ympäristöä kohtaan. Jo vauvaikäiset leikkivät omalla tyylillään.

  1. Vauvaikäinen heiluttaa kaikkia käsiinsä saamiaan esineitä, koska hän on oppinut tarttumaan ja haluaa kokeilla, miltä tuntuu, kun hän heiluttaa esinettä. Toisto on vauvalle toiminnan iloa, opittujen taitojen vahvistamista ja hupia.
  2. Vähitellen lapsi alkaa tutkia, mitä vaikutusta hänellä on ympäristöön. Mitä tapahtuu, jos hän heittää esineen pois? Häntä kiinnostaa, mitä seuraa, kun hän painaa lelussa olevaa nappia.
  3. Kun lapsi ymmärtää, että lusikkaa käytetään syömiseen, hän vie lusikan huulilleen niin kuin hän on nähnyt tehtävän. Mielikuvitus alkaa kehittyä, kun lapsi leikkii syömistä ja juomista silloinkin, kun lautanen ja kuppi ovat tyhjiä.
  4. Vähitellen kuvitteellisista tapahtumista tulee yhä monimutkaisempia. Lapsi leikkii olevansa äiti, valmistaa mielikuvitusruokaa ja tarjoaa sitä mielikuvituskodissa.
  5. Kohta ei enää tarvita oikeaa leikkilusikkaakaan, lapsi osaa leikkiä jo pelkillä eleillä. Hän haluaa leikkiinsä mukaan toverin. Leikeistä tulee yhä monimutkaisempia ja todellisuutta jäljittelevämpiä.
  6. Pian kehitetään säännöt, joista sovitaan yhteisesti. Lapsen lähestyessä kouluikää sääntöleikit yleistyvät. Ne auttavat yksilöä sopeutumaan yhteisöön.

Lähde: terveyskirjasto.fi, Elina Hermansonin artikkeli