Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen vieraili puhumassa Leluyhdistyksen koulutuksessa marraskuussa. Sinkkonen tunnetaan Suomen kuuluisimpana lastenpsykiatrina, joka on paitsi näkyvimpiä alan asiantuntijoita myös ahkera tietokirjailija. Sinkkonen on julkaissut liki toistakymmentä teosta lastenkasvatuksesta, tuoreimman tänä syksynä. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa -teos kertoo kiintymyssuhteiden kehittymisestä ja niiden vaikutuksista myöhäisimpiin ihmissuhteisiin.
Koulutuspäivässä Sinkkosen lämminhenkinen puheenvuoro sai aikaan lukuisia naurun remahduksia. Aiheena oli lapsen terveen itsetunnon kehittyminen, jonka yhteydessä Sinkkonen puhui paljon myös leikin voimasta. Luennon jälkeen pyysimme Sinkkosta vastaamaan viiteen leikkisän tärkeään kysymykseen.
1. Sanotaan, että aikuistenkin on hyvä leikkiä. Milloin sinä leikit viimeksi?
– Ihan muutama päivä sitten, pikkuautojen kanssa. Kyseessä oli terapiahetki pienen pojan kanssa, ja autot toimivat siinä terapialeluina. Leikkiä käytetään terapiamuotona noin 6–12-vuotiaille, sillä siinä on helppo jutella ja purkaa asioita. Myös muovailuvahaa voidaan käyttää terapialeluna.
2. Mikä lelu tai leikki oli sinun suosikkisi, kun olit lapsi?
– En usko, että minulla oli mitään tiettyä. Olen ainoa lapsi ja kotoisin pienestä maalaiskylästä Kontiolahdelta, Pohjois-Karjalasta, jossa elimme melko kapeasti. Kirjat olivat minulle jo pienenä poikana tärkeitä. Muistan myös, että sain ajatuksen rokottaa ja hoivata pehmolelujani. Minulla epäiltiin lapsena leukemiaa, minkä vuoksi kävin paljon lääkärissä. Leikki oli tapani käsitellä tuota asiaa. Näin leikki toimii vieläkin. Esimerkiksi hautajaiset voivat olla asia, jota lapset käsittelevät leikkimällä.
3. Tutkimukset osoittavat, että leikki-ikä lyhenee koko ajan. Leikimmekö me suomalaiset nykyisin tarpeeksi?
– Se on totta. Eräs asiakkaanani ollut pieni poika jopa suuttui, kun muut lapset eivät hänen mielestään enää leikkineet tarpeeksi. Hän ryhtyi toimeen ja kutsui kaverit luokseen ja totesi, että pitäähän meidän nyt leikkiä. Minusta tämä on ihan mainio esimerkki! Myös meille vanhemmille, jotka ovat viime kädessä vastuussa leikin jatkumisesta. Leikin siemen kasvaa jokaisessa vauvassa, mutta on meidän aikuisten tehtävä herättää se eloon.
4. Miksi leikkiminen on niin tärkeää?
– Lapsi, joka ei leiki, on huolenaihe. Leikkiminen ei ole vain ”kuorrutus”, vaan osa ihmisen turvallista kehitystä. Esimerkiksi vauvan ensimmäinen ”lelu” on usein tyynyn kulma tai flanelliriepu. Kyseessä on siirtymäobjekti, jonka avulla lapsi alkaa ymmärtää hänen ympärillään olevia asioita. Leikki avaa oven symbolien maailmaan ja edelleen luovuuden ja taiteen maailmaan. Rikas symbolimaailma taas on tehokas väkivallan este.
– Leikki myös opettaa itsekuria ja sietämään pettymyksiä. Esimerkiksi Afrikan tähti -lautapeli on aivan fantastinen! Miten kestän sen, etten saa käännellä nappuloita? Tai sen, että eteen tuleekin rosvo, joka vie kaiken?
5. Mihin meidän aikuisten leikkimielisyys katoaa?
– Se on hyvä kysymys. Monesti koemme, että asiat ovat liian lapsellisia, vaikka niin ei ole. Leikin idea on se, että kaikilla on hauskaa – myös aikuisilla. On hyvä antaa piut paut todellisuudelle ja sallia mielikuvituksen vapaa lento. Monilta luovilta johtajiltakin edellytetään leikkivää asennetta – sitä, että asioita kykenee katsomaan monesta eri näkökulmasta, ihan hassuistakin. Pitkä leikki-ikä ja leikkimielisyys suojaavat työikäisiä myös monilta sairauksilta, kuten burn outilta.