Miksi joillakin leluilla on suhteettoman isot päät? Miksi 1960-luvulla oli paljon avaruusleluja? Lelut ovat muuttuneet monella tavalla vuosikymmenten saatossa.
Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi sanoo, että leluissa on tapahtunut valtava muutos 1900-luvun alusta tähän päivään.
– Sata vuotta sitten suurimmalla osalla suomalaislapsista ei ollut kaupasta ostettuja leluja lainkaan. Ne tehtiin pääosin itse. Vain hyvin vauraissa kodeissa saattoi olla muutamia ostoleluja.
Lelujen materiaali oli Suomessa 1950-luvulle asti puu tai pelti. Pikku hiljaa markkinoille saapui muovi.
– Muovista saatiin edullisia, kestäviä ja värikkäitä leluja. Se syrjäytti nopeasti puun. Toki puuleluja valmistetaan vieläkin, mutta hyvin pienessä mittakaavassa muovileluihin verrattuna.
Nukesta tuli toimija
Rassin mukaan voidaan puhua peruslelutyypeistä, joita ovat muun muassa nukke, pallo, hyrrä, auto ja unilelut. Niiden rinnalle on tullut hurja määrä muita, tämänhetkistä maailmanmenoa peilaavia leluja.
– Lelut eivät ole historiallisessa tyhjiössä suhteessa muuhun maailmaan. Yhteiskunnan trendit ja muutokset näkyvät niissä. Esimerkiksi nukke oli aiemmin hoivalelu, jonka parissa tyttölapsi pystyi harjoittelemaan äidin roolia. Nykynukke voi olla työssäkäyvä barbi tai räväkkä Monster High -hahmo. Nukesta on tullut toimija, joka on enemmän subjekti kuin objekti. Pojille suunnattuja vastaavia leluja ovat olleet Action- ja He-Manit. Näiden esimerkkien rinnalla kulkevat kuitenkin yhä Baby Born -tyyppiset hoivattavat nuket. Eivät ne ole mihinkään kadonneet.
Japani vaikuttaa nyt
Lelujen ja ympäröivän maailman suhde on näkynyt aina. Sotavuosina Suomessa oli paljon sota-aiheisia leluja, 1960-luvulla alkoi avaruuden valloitus ja markkinoille tuli avaruusaiheisia leluja, 2000-luvun leluissa näkyy japanilaisen kulttuurin vaikutus.
– Esimerkiksi nykyisen My Little Ponyn suhteettoman iso pää on saanut vaikutteita japanilaisesta animaatiomaailmasta ja manga-sarjakuvista. Globalisoituminen näkyy lelumarkkinoilla siten, että megatrendit leviävät nopeasti kaikkialle. Tulevaisuuden trendit tulevat todennäköisesti Kiinasta tai Aasiasta, Rassi ennustaa.
Lelu ei katoa
Jos historiaan on uskominen, lelu on ja pysyy. Sitä ei jyrää digitalisaatio tai mikään muukaan superteknologia. Lapsen tarve kehittää leikki vaikkapa kattilan ja kauhan avulla ei katoa mihinkään. Myös se on varmaa, että muutos leluissa jatkuu. Tulevaisuuden lelut ovat entistä teknisempiä ja vahvasti tuotteistettuja. Menestyselokuvan sankareista luodaan ajankohtaisia hahmoja valtavalla volyymilla. Entä onko nykylapsella tarpeeksi aikaa leikkiä?
– Olen hieman huolissani siitä, että lasten leikkivuodet saattavat lyhentyä. Lapsille suunnattujen ärsykkeiden määrä on niin suuri, että leikkiin keskittyminen voi olla vaikeaa. Erilaiset digitaaliset sisällöt ja ruutuaika vievät tilaa leikkimiseltä. Lapsen perinteisen leikin tukeminen on tärkeää. Aikuisen tuki on parhaimmillaan sitä, että hän leikkii lapsen kanssa tai antaa aikaansa lapsen leikin seuraamiseen.
Lisätietoja lelujen historiasta: Lelumuseo Hevosenkenkä, näyttelykeskus WeeGee, Espoo
Kuvassa pula-ajan leluja. Nukeilla on paperikankaiset vaatteet. Auto on puinen polkuauto.
Kuva: Museo Hevosenkenkä