Jerkka Laakkonen on leikkimisen puolestapuhuja, jolla on laaja näkökulma lasten kasvuun ja kehitykseen. Hän työskentelee päiväkodin johtajana Helsingin varhaiskasvatusyksikkö Ebeneser-Kotikallio-Louhessa ja suunnittelee oppimateriaaleja varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tueksi.
Laakkoselle lelut ja pelit ovat tärkeä osa lasten arkea ja elämää. Innostavat, soveltuvat leikkivälineet sitouttavat lapset yhteiseen toimintaan ja tarjoavat monipuolisia ja luontevia oppimiskokemuksia.
– Varhaiskasvatuksessa haluamme tarjota lapsille riittävän kirjon erilaisia leluja, pelejä ja muita materiaaleja. Leikki on lapsen tapa tutkia ympäröivää todellisuutta, joten on oleellista, että välineistö mahdollistaa monimuotoiset, erilaiset leikit roolileikeistä rakenteluleikkiin. Suosimme materiaaleja, jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Lelu- ja teemapäivinä päiväkotiin saapuvat kotilelut ovat usein hieman erilaisia, esimerkiksi populaarikulttuuri-teemoineen.
Päiväkodin suosikkileluja ja -pelejä kysyttäessä Laakkonen nostaa klassikkona esiin monikäyttöiset Legot. Ne ovat hyvä esimerkki lelusta, joka tarjoaa mahdollisuuksia lapsen mielikuvituksen vapaaseen lentoon.
– Suosikit ovat usein monikäyttöisiä. Esimerkiksi sama viitta voi kuulua tilanteen mukaan prinssille, supersankarille, prinsessalle ja niin edelleen. Lapsen yhdistävät myös leluja joustavasti populaarikulttuurin eri hahmoihin ja teemoihin, vaikka lelut eivät tuotteina niihin alun perin liittyisikään.
Varhaiskasvatuksessa mielikuvitukselle pyritään tarjoamaan rauhaisa ympäristö, jossa keskenjätettyä leikkiä voi jatkaa myöhemminkin. Laakkonen korostaakin, että leikkimisessä ja pelaamisessa tärkeintä ovat monipuolinen välineistö, riittävä aika ja rauha sekä säännöt.
Leluhankintoja pitkäjänteisellä otteella
Päiväkodissa pyritään Laakkosen mukaan toteuttamaan hankintojen johdonmukaista suunnittelua, jossa esimerkiksi kerätään ja täydennetään tiettyjä lelusarjoja. Tämä koskee esimerkiksi rakentelusarjoja, roolileikkitarvikkeita ja kotileikkivälineitä. Leikkiminen on kiehtovaa ja omaehtoista. Sen kautta harjoitellaan luontevasti vuorovaikutustaitoja, yhteisymmärryksen löytämistä, yhteisen leikkitodellisuuden rakentamista, jossa päästään arjen yläpuolelle. Lelut ovat symboleja, joilla päästään irti arjesta ja toisaalta opetellaan arkisia asioita.
– Tasa-arvo, moninaisuus, monikulttuurisuus ja muut ajankohtaiset kasvatusteemat näkyvät yhä enemmän päiväkodin kirja-, lelu- ja pelihankinnoissa sekä tuotetarjonnassa, kertoo Laakkonen.
Peleissä tärkeintä ei ole pelaaminen
Pelien osalta Laakkonen kehuu suomalaisia valmistajia ja tarjontaa, josta löytyy monipuolisesti mm. hienomotoriikkaa, tunnetaitoja, jakamisen oppimista ja ongelmanratkaisua kehittäviä tuotteita. Matemaattiset tehtävät edistävät laskemis- ja päättelytaitoja, kun taas tunne- ja vuorovaikutuspelit toimivat draaman harjoitteina. Molemmissa on tärkeää myös kiinnostava visuaalisuus.
Pelienkin puolelta löytyy Kimbleä ja muita aikaa kestäviä klassikkoja, joiden rinnalle hankitaan uudempia tuotteita.
– Peleissä tärkeää ei ole vain pelaaminen vaan myös peleistä huolehtiminen, siivoaminen ja muut tavalliset arjen taidot. Pelit kannattelevat yhteistä tekemistä silloinkin, kun leikin käynnistymistä hidastaa vaikka yhteisen kielen puuttuminen. Peleihin arvotaan porukoita, ja pelaaminen sujuu ilman kielimuuria pelisäännöillä. Samalla tutustutaan ja saadaan uusia kavereita, kuvailee Laakkonen.
Pelit ovat hyvä tapa käsitellä myös häviämisen ja voittamisen teemoja sekä niihin liittyviä tunteita. Varhaiskasvatuksessa huolehdimme, että yhteistä pelailua tehdään riittävästi. Aikuisten tavoin lapsillakin on taipumus pysytellä vain sen tutuimman tekemisensä parissa, mutta pedagogisten leikkitaulujen ja -pisteiden huolehditaan, että kaikki pääsevät osallistumaan toimintaan monipuolisesti.
– Lukujonotaidot, luokittelu ja muu oppiminen edistyvät pelien myötä luonnostaan, iloisesti ja lapsilähtöisesti. Pelihankinnoissa otetaan huomioon varhaiskasvatuksen tavoitteet ja pitkän tähtäimen monipuolisuus, ettei tehdä samoja hankintoja joka vuosi.
Tasapainoilua digi- ja reaalimaailman välillä
Digitaalisaatio näkyy luonnollisesti myös leikeissä ja peleissä, joissa perinteisten välineiden rinnalle ovat tulleet kännykät ja muut sähköiset alustat. Esim. Minecraft-pelissä rakenteluleikki on viety digiympäristöön tutuilla periaatteilla.
– Tärkeintä on säilyttää tasapaino uuden ja perinteisen leikin välillä. Digi tarjoaa uudenlaisia elämyksiä, mutta vuorovaikutus pienten digiympäristöissä ja -peleissä jää helposti ohuemmaksi. Siksi perinteiset reaalimaailman leikit, roolileikit, kotileikit ja muut ovat edelleen arvossaan, ja niille täytyy varata aikaa, toteaa Laakkonen.
Päiväkodissa ulkona leikkiminenkin peittoaa edelleen digitaaliset vaihtoehdot. Toisaalta digivälineet myös voivat rikastuttaa ulkotoimintaa esim. laajennetun todellisuuden kautta. Pelaaminen on usein korostetusti esillä, vaikka se on vain yksi osa digielämää. Oleellista on monipuolisuus, kuten muussakin leikissä.
– Pyrimme antamaan vanhemmille vinkkejä, joiden avulla digimassasta löytyy hyviä sisältöjä eri ikäisille. Samalla muistutamme perinteisistä lautapeleistä, joihin kuuluvaa yhdessäoloa ja konkreettista tekemistä on vaikea korvata digitaalisella vastineella. Hyviä vinkkejä tulee myös lapsilta ja vanhemmilta, esimerkiksi oman pelin päivänä, jolloin viesti hyvästä lelusta tai pelistä kulkeutuu toisiin koteihin.
Verkkomaailman sisällöistä Laakkonen mainitsee Pikku Kakkosen ja Yle Areenan, jotka tarjoavat monipuolista tekemistä ja sisältöä hyvällä suomen kielellä. Lisäksi kannattaa muistaa, että kirjastojen runsas, maksuton tarjonta, joka ulottuu kuvakirjoista lukukirjoihin, laadukkaisiin lasten elokuviin sekä myös peleihin.
Leikin päätarkoitus on leikki
Yleisenä ohjeena Laakkonen toteaa, että varhaiskasvatuksen leluissa ja peleissä tulee ottaa huomioon lasten ikätaso sekä tuotteiden monipuolisuus ja helppokäyttöisyys. Samalla tulee pohtia, mitä varhaiskasvatussuunnitelman osa-aluetta vaikkapa leluvalinta tukee.
– Palapelien ja muiden perinteisten pelien äärellä meidän kasvattajien on helppo nähdä, missä osa-alueissa lapsilla on kehitettävää. Tällöin voimme panostaa aikaa tiettyjen asioiden harjoitteluun ja tukemiseen.
Toisaalta täytyy muistaa, että kaikessa leikkimisessä ja pelaamisessa tärkeintä on hauskuus ja se, että tekeminen kumpuaa lapsen omasta kiinnostuksesta ilman aikuisten liian tiukkaa ohjausta tai piiloagendaa.
– Leikki on parasta, kun se vain tempaa mukaansa! Se on yhteistä sopimista ja kompromissien tekemistä. Parhaimmillaan sen dynamiikka on mystistä: siinä oppii askarruttavia asioita ja voi käsitellä myös huolia ja murheita turvallisella tavalla.
Suomessa leikille on tarjolla erinomaiset puitteet: lähialueiden lapset käyvät yleensä samaa päiväkotia ja koulua, mikä mahdollistaa monimuotoisen kaveriporukan. Lisäksi varhaiskasvatuksen ja koulujen ohjelmaan kuuluu monipuolisia kokemuksia yhteisen liikunnan, näyttelyjen, museoiden ja muiden virikkeiden muodossa.
– Pääasia on, että lapsia autetaan ja ohjataan kokeilemaan monipuolisesti eri leikkejä ja pelejä, jotta kukin löytää ne omat mielenkiinnon kohteet.
Leikki kuuluu kaikkien elämään!
Digitaalisuus on tullut jäädäkseen ja pysyväksi osaksi myös leikkimisen tulevaisuutta. Laakkosen tuntuman mukaan esimerkiksi robotiikka ja interaktiivisuus eivät ole kuitenkaan tulleet leluihin ja peleihin aivan odotetulla tahdilla.
– Jatkossa lelujen interaktiivisuus varmasti lisääntyy. Nyt ne toistelevat lauseita tai tekevät komennolla tempun, mutta eivät ole interaktiivisuuden suhteen juuri kehittyneet 90-luvun Tamagotchin tai Baby Bornin tasolta. Vastaavasti pelit ovat vielä joko digitaalisia tai perinteistä, mutta vielä ei ole nähty kunnollista digi- ja lautapeliyhdistelmää, jossa esimerkiksi lisätyn todellisuuden avulla luotaisiin vahva, immersiivinen pelikokemus.
Vaikka Laakkonen odottaa mielenkiinnolla uusia digi-innovaatioita, hän ei usko perinteisten ja hyväksi havaittujen lautapelien katoavan minnekään.
– Digiajan keskellä moni on huolissaan leikkimisen tulevaisuudesta. Minusta leikki ei ole kuitenkaan häviämässä vaan se saa uudenlaisia muotoja. Vaikka leikkiä ei aina kehdata tunnustaa tai tunnistaa leikiksi, sekä lapset että aikuiset kuitenkin leikkivät jatkuvasti. Leikki on ihmislajin tapa tutkia maailmaa ja saada mielihyvää – eli fundamentaalinen osa hyvinvointiamme!