Muistele hetki lapsuutesi lempileikkiä.

Syntyikö pihapuuhun kenties merirosvojen salainen majapaikka vai piditkö pehmoleluille lääkärinvastaanottoa? Vai olitko kenties hiekkalaatikon kakkuguru tai Lego-työmaan säntillinen rakentajamestari?

Vaikka emme enää kovin tarkasti muistaisikaan lapsuuden leikkejä, vaikuttavat ne meissä lopun elämän. Leikkiminen ei ole pelkkää leikkimistä. Se on myös ihmisen kehityksen tae.

Kaikki lapset vastasyntyneestä koululaiseen tarvitsevat leikkejä ja vuorovaikutusta kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi. Näin sanoo YK, joka on nimennyt leikkimisen jokaisen lapsen oikeudeksi. Lapsella on Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, ikänsä mukaiseen leikkiin sekä virkistystoimintaan.

Entä jos et olisi koskaan leikkinyt?

Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: olet yhä sama ihminen kuin nyt, mutta et leikkinyt lapsena ollenkaan. Miten tämä vaikuttaisi sinuun? Millaisissa asioissa sinulla saattaisi olla puutteita?

Lasten terveyden ammattilaiset, kuten The American Academy of Pediatrics, listaavat ainakin nämä asiat:

  • Vuorovaikutustaidot. Leikkiessä lapsi kehittää sosiaalisia taitojaan ja oppii esimerkiksi käytöstapoja ja sääntöjä. Leikit opettavat keskustelemaan, neuvottelemaan ja kuuntelemaan leikkikaveria. Muutenhan pitäisi leikkiä yksin.
  • Kieli, ajattelu ja muisti. Jotta aivot ja kognitiiviset taidot kehittyisivät normaalisti, on tärkeää leikkiä. Moni leikki tai peli vaatii erilaista ongelmanratkaisua, muistamista, kokeilemista, ajattelua ja ymmärtämistä, eli kaikkea sitä mitä oppiminen ylipäätään on.
  • Motoriset taidot. Leikki sysää lapsen liikkeelle. Jo vauvaikäinen kääntää päätään ääntä kohti tai voi tavoitella kädellään esimerkiksi värikästä lelua. Monipuolisten leikkien avulla hieno- ja karkeamotoriset taidot kehittyvät tarvittavalla tavalla ja lapsi oppii kehonhallintaa.
  • Tunneälykkyys ja empatia. Leikit opettavat neuvottelemaan, kommunikoimaan, asettumaan toisen asemaan eli olemaan empaattinen. Samalla lapsen pitää tutustua omiin tunteisiinsa, myös negatiivisiin, ja kehittää esimerkiksi itsekuria.
  • Luovuus. Leikki on vapaata aikaa, jota eivät sido velvollisuudet tai aikataulut. Esimerkiksi mielikuvitusleikki kulkee lapsen omilla säännöillä ja luomillaan hahmoilla. Leikillä on yhteys luovuuteen, jota tavoitellaan monissa ammateissa myös aikuisena.

Aika pitkä lista, vai mitä?

Leikin merkitys lapsen kehitykselle on kirjaimellisesti elintärkeä. Puutteet monipuolisissa ja kehittävissä leikeissä heijastuvat meihin monella tapaa – niin emotionaalisesti, kognitiivisesti kuin sosiaalisesti. Amerikkalainen psykologi Jane Healy sanoi klassikkoteoksessaan Endangered Minds vuonna 1990, että leikkimättömistä lapsista tulee hermostuneita ja ärtyneitä aikuisia. Diagnoosi pätee hyvin vielä tänäkin päivänä.

Antavatko digitaaliset pelit riittävästi työkaluja lapsen kehitykseen?

Digitaalisten pelien ja laitteiden yleistyttyä leikkimisestä on tullut kuuma peruna. Vanhempia ja muita kasvattajia huolestuttaa, lyheneekö leikki-ikä, kun yhä nuoremmat siirtyvät älypuhelimien ja mobiilipelien maailmaan. Kiinnostavatko lelut ja leikit enää ollenkaan? Entä antavatko digitaaliset pelit riittävästi työkaluja lapsen kehitykseen?

Etenkin kouluikäisten suursuosion saavuttanut Fortnite ja sen aiheuttama peliriippuvuus ovat olleet viime aikoina näkyvästi esillä.

Leikkimiseen liittyvä digihuoli on ymmärrettävä muttei täysin aiheellinen. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kommentoinut digitaalista pelaamista siitä näkökulmasta, etteivät lapset lopeta leikkimistä, vaan leikkimisen tavat muuttuvat. Pelit ovat kiinteä osa nykyistä kulttuuriamme, joten vastakkainasettelua perinteisen leikin ja digitaalisen pelimaailman välille ei kannata vetää. Myös pelaaminen kehittää lasta monin tavoin ja sisältää usein vahvan sosiaalisen aspektin.

Pelaamisesta ei yleensä ole haittaa, kunhan sopivan ruutuajan lisäksi lapsen arkeen mahtuu myös liikkumista, harrastamista ja perinteistä leikkimistä.

Tärkeintä on antaa aikaa leikille

Leikkiajasta kilpailevat älylaitteiden lisäksi harrastukset.

Michiganin yliopistossa tehtiin taannoin tutkimus, joka osoitti, että lasten vapaa, ohjelmoimaton aika on Yhdysvalloissa vähentynyt 1970-luvulta lähtien 12 tuntia viikossa, puolentoista työpäivän verran. Varsinkin ohjelmoimattomat ulkopuuhat ovat pudonneet puoleen.

Monelle lapselle aikuisten ohjelmoimista ”vapaa-ajan” harrastuksista on tullut aikuisten työtä vastaava rasite ja ahdistuksen lähde. Tiukat ja ohjatut aikataulut ovat hiipineet mukaan leikkeihin, mikä usein estää spontaanin, luovan leikkihetken syntymisen.

Aikuiset tehtävä on mahdollistaa, että lapsella on aika ja paikka leikkiä – ja osallistua myös itse. Näin emme vain muistelisi lapsuuden leikkejämme, vaan myös aikuisiän leikkihetkiä koko perheen kanssa.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, American Academy of Pediatrics, Babycenter, Lapsen oikeudet