Tiesitkö, että pehmeä unikaveri on turvalelu, jolla on iso merkitys lapsesi kasvulle?
Joka ilta se pitää saada kainaloon. Nukkaantunut nalle, puhki kulunut pupu, tunkkaiselta tuoksahtava possu. Jos vanhempi saisi päättää, hän nakkaisi nuo pölysiepparit surutta muistojen laatikkoon. Unilelusta luopumista ei kuitenkaan pitäisi kiirehtiä. Lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo, että lapsi luopuu unikaverista vasta, kun on siihen valmis.
– On kohtuutonta sanoa lapselle, että sinähän olet jo niin iso, että et tarvitse enää unilelua. Unilelun merkitys katoaa yleensä vähitellen. Jos esimerkiksi 13-vuotias haluaa nukkua unilelun kanssa, vanhemman ei pidä lähteä mitätöimään lapsen tarvetta.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi on unilelun merkitys.
– Pieni lapsi harjoittelee omaa erillisyyttään unilelun avulla. Unikaveri auttaa lasta kokemaan, että vaikka hän on yön aikana erossa vanhemmistaan, hän on silti turvassa. Turvalelun avulla lapsi myös muistaa vanhemman tai jonkun muun rakastavan aikuisen olemassa olon, Janna Rantala kuvaa.
Jos unilelu vaurioituu tai jopa katoaa, vanhemman tehtävä on eläytyä lapsen suruun.
– Moni lapsi ajattelee, että unilelu on melkein elävä. Vanhempi voi lähteä mukaan lapsen mielikuvitusmaailmaan sanomalla esimerkiksi, että ”kyllä pupu pärjää, vaikka se eksyikin sinusta ja matkustaa nyt maailmalla”, Rantala neuvoo.
Viisas vanhempi ei kehota valitsemaan pehmolelukasasta uutta kaveria, vaan ymmärtää kadonneen tai vaurioituneen aarteen ainutlaatuisuuden.
– Riittää, kun näyttää lapselle, että ymmärtää hänen surunsa. Ajan kuluessa lapsen mielipaha yleensä helpottaa, ja hän on valmis hyväksymään uuden unikaverin.
Janna Rantalan blogi: taahanpistaakampoihin.blogspot.fi